Katsoisitko dokkarin muuttavista hyönteisistä?
“Ennen niitä oli miljardeja. Nyt niitä uhkaa sukupuutto. Matkaa on tuhat kilometriä ja sitä taitetaan öisin. Ellei tähtien valo riitä oppaaksi, ne ottavat suuntiman maan magneettikentän avulla. Paikoilleen jääminen ei ole vaihtoehto. Kyse on enemmän kuin elämästä ja kuolemasta — matkanteon loppuminen tarkoittaa ekosysteemin romahdusta.”
Miltä kuulostaa? Katsoisitko esittelytekstin mukaisen elokuvan Bogong-yökkösistä? Minä katsoisin, ja toivon todella näkeväni sen muutaman vuoden sisällä!
Olen tutkimusryhmämme kanssa kenttätöissä Australiassa. Pari viikkoa sitten meillä oli ilo seurata ja avustaa palkittua luontodokumentaristi Mark Lamblea työssään Mt. Koskiuszkon rinteillä. Mark kuvaa materiaalia, jonka avulla on tarkoitus hankkia rahoitus Bogong-yökkösistä kertovaan täyspitkään dokumenttielokuvaan — psst, YLE, lähdettekö mukaan?
Virvokkeita Mt. Kosciuszkon rinteellä.
Kirjaimellisesti high tea.
Professorimme Eric ja maisteriopiskelija Linnea ovat suunitellun elokuvan tutkija-päähenkilöt. Heidän lisäkseen kameran eteen kammettiin eläköitynyt biologi-puistonvartija Ken, joka on seurannut Bogong-yökkösten kesänviettoa Kosciuszkon kansallispuistossa vuosikymmenten ajan. Retkemme tavoite oli saada kuvaa kolmikosta patikoimassa luolille, etsimässä horrostavia yökkösiä ja keräämässä hajunäytteitä kokeita varten.
Tavanomaiset maastokohteemme ovat muualla, joten me kaikki odotimme kovasti pääsevämme Kosciuszkolle. Onhan se hienoa käydä Australian korkeimmalla vuorella, vaikka se varsin maltillinen tunturi onkin. Lupauduimme innolla Markille kuormamuuleiksi. Itse änkesin kameramiehen kaveriksi tämän reissussa rähjääntyneeseen Lantikkaan, ja niin starttasimme kenttäaseman pihalta kohti vuoristoa.
Kuormamuulina maestron perässä.
Selässä kulkee porukan lounaat, repusta roikkuu studiovalo ja etupuolella kuvaajan vähemmän särkyvää sisältävä reppu. Kuva: E. Warrant.
Vuosikymmenten kokemus monenlaisten eläinten kuvaamisesta paitsi kuului Markin tarinoissa, myös huokui olemuksen tyyneytenä. Kyselin matkan aikana kaiken mieltäni askarruttaneen luontokuvaajan ammatista ja opintopolusta. Yksi tärkeimmistä opeista oli, että onnistuakseen seuraamaan kohteensa elämää kuvaaja ei saa piiloutua. On parempi mennä rauhallisesti kuvattavan eläimen elinalueelle ja antaa sen tottua ihmisen ja kameran läsnäoloon. Tämä ei tietenkään ole hätäisen ihmisen hommaa. Olin kuitenkin yllättynyt, että esimerkiksi häiriöttömällä alueella elävältä dingolaumalta kestää keskimäärin vain viisi päivää tottua kameramiehen läsnäoloon. Sen jälkeen lauman jäsenet antavat Markin seurata perässään saalistusretkille ja muihin arkisiin toimiinsa. Ovatpa dingot joskus rojahtaneet torkkumaan maassa istuvan kuvaajan reittä vasten, kuin kotikoirat konsanaan. Markilla ei kuulemma ole inhokkia kuvattavien joukossa, mutta afrikannorsuja hän ei ihan vähällä aio enää lähteä kuvaamaan. Ison urosnorsun tömistäessä jalan kulkevaa kameramiestä kohti pakopaikat ovat savannilla kirjaimelisesti kiven alla.
Kuvaustyön seuraaminen kameramiehen selän takaa oli avartava kokemus. Mark oli koko ajan valppaana hyvien kamerakulmien varalta ja asetteli kolmijalkaansa kiikkeriinkin kivikoihin. Hän ei vain passiivisesti seurannut kuvattavan kolmikon matkaa, vaan kustakin paikasta piti ottaa kolmekin ottoa ennen kuin ammattimies oli materiaaliin tyytyväinen. Kuvattavia nauratti vuoren rinteen ylös-alas hinkaaminen ja “luonnollisesti” kävely niin, etteivät kenenkään kasvot jää toisen varjoon. Lopulliseen elokuvaan päätynee kaikesta rehkimisestä korkeintaan muutaman sekunnin kollaasi vuoren valloituksesta.
Luolan pörheät seinät
Bogong-yökköset horrostavat kesän yli viileissä vuoristoluolissa. Kukin yökkönen puikkaa päänsä edessään olevan siipien alle ja yhdessä tuhannet yökköset muodostavat kalliolle suomupinnan.
Onneksemme Mt. Kosciuszkon luolissa oli edellisvuosiin verrattuna hyvät määrät kesähorrostavia Bogong-yökkösiä. Löydös kertoo, että parin tavallista sateisemman vuoden aikana yökkösten populaatio on onnistunut kasvattamaan kokoaan. Normaalivuosien lukemissa ei olla, mutta toivoa Bogongien ja niiden vuoristoekosysteemille elintärkeän vuosittaisen muuton säilymisestä on yhä!
Bogongien tapana on tunkeutua mahdollisimman ahtaisiin ja pimeisiin sopukoihin. Ne myös häiriintyvät kirkkaista valoista luolissaan, joten kovin kummoista studiovalaistusta ei yökkösten kesäparatiisiin saa järjestettyä. Urheasti Mark kuitenkin pujottautui kameroineen kallion uumeniin. Vaikea sanoa, mitä siellä tapahtui, mutta toivottavasti materiaali on vaivan arvoista!
Iltahämärä, yökkösten hetki.
Näkymä Mt. Kosciuszkolta Victorian osavaltioon päin.
Patikkareissua seuraavana päivänä Mark pystytti labraamme popup-studion saadakseen yökkösistä makro-otoksia kunnollisessa valossa. Sain olla kuvauksissa eläintenkäsittelijänä. Asettelin horteisia Bogongeja graniittilohkareelle ja yritin napata ne kiinni, kun ne havahtuivat valojen kirkkauteen ja lipesivät siivilleen. Yökkösten siipien värinä on lähietäisyydeltä ja hidastettuna nähtynä lumoavaa!
Studio-otoksia yökkösistä.
Pöydällä on graniittilohkareista koottu pienoisluola, jonka seinillä nököttäviä Bogongeja Mark kuvaa makrolinssillä. Syrjäisestä laboratoriomökistämme on moneksi!
Jos elokuva onnistuu keräämään rahoituksen, Mark ja tiimi tulevat viettämään vuorilla aikaa enemmänkin — etenkin öisin. Tarkoitus olisi seurata Bogongien koko elinkaarta niin lisääntymisaueilla kuin vuoristossa. Tarina alkaisi munasta kuoriutumisesta, kuvaisi toukkavaiheen ahmimistalkoot, koteloitumisen ja muodonmuutokseen sekä eeppiseen muuttomatkaan vuorille ja takaisin. Huipennuksena olisi parittelu ja uusien munien laskeminen toukkien ravintokasvien lehdille. Ekologian ja suunnistuskyvyn tutkimuksen lisäksi elokuvaan haluttaisiin Australian alkuperäiskansojen näkökulma Bogong-yökkösiin. Vuorille saapuvat Bogongit olivat aikoinaan vuoriston reuna-alueiden kansoille tärkeä ravinnon lähde ja syy kokoontua tekemään kauppaa ja solmimaan avioliittoja. Tämä osa Bogongien tarjoamista ekosysteemipalveluista on nykyisin loppunut, mutta sitä ei saa unohtaa, jos halutaan kertoa Bogongien koko tarina.
Kaikkeen sitä saattaa kenttäreissulla päästä mukaan! Tämä on näillä näkymin viimeinen kenttätyöreissuni. Lundiin palattuani panen pikkuhiljaa pillit pussiin ja siirryn taka-alalle akateemisesta tutkimuksesta. Kirjoitan toki jatkossakin mielenkiinnon kohteistani biologian ja kukaties muidenkin tieteiden alalta.
Lähteet:
IMDb -artikkeli: Mark Lamble
