Kauniit ja Ridgeät

Julkaistu 26.9.2025

Oletko koskaan tullut ajatelleeksi pistiäisten seksi­elämää? Harva on, ja heille on tullut siitä pään­särky. 

Koulussa opetetaan, että lapsi saa puolet geeneistään äidiltään ja puolet isältään, ja kun yhtälöön lisätään vielä kasvu­ympäristön muuttujat, saadaan tulokseksi ainut­laatuinen yksilö. Samoista vanhem­mista syntyneillä sisaruksilla on keskenään 50‑prosenttisesti ident­tiset geenit, koska vanhemmat arpovat omista geeneistään puolet jokaiseen valmista­maansa suku­soluun. Pistiäiset, siis ampiaiset, mehiläiset ja muurahaiset, nauraisivat tälle siistille yleistykselle jos osaisivat. Ne tietenkin surauttavat kosio­lennolleen autuaan tietämät­töminä siitä, mitä niiden elimistössä hää­yön jälki­mainingeissa tapahtuu.

No mitä kummaa siellä siis tapahtuu? Lisääntymis­kykyinen naaras, eli pistiäis­slangilla kuningatar, on tuon biologian­tunnilta tutun järjestelmän mukaisesti tullut puoleksi äitiinsä ja puoleksi isäänsä. Se hellustelee koiraiden eli kuhnurien kanssa, joilla ei ole isää lainkaan. Kuhnureilla on isoisä ja ne voivat aikanaan saada tyttären­poikia, mutta eivät millään ilveellä omia poikia. Kuhnureita näet syntyy silloin, kun emo pihtailee kosio­lennolta jemmaami­ansa siittiöitä ja munii hedel­möitty­mät­tömän munan. Näin ollen kuhnuri on kokonai­suu­dessaan puolikas kuningatar. Tämä puoli­tuinen voi sitten surauttaa kosio­lennolle ja iskeä itselleen kuningattaren, jolla siis on isätön isä. Kuningattaret ja työläiset syntyvät molem­mat hedelmöit­tyneistä munista, mutta niille toukka­vaiheessa tarjoiltu ruoka määrittää sen, tuleeko tyttärestä isona kuningatar vai työläinen. Joko päätä alkoi särkeä?

Tämä järjestelmä kuulostaa jo näin perus­muotoisena sekavalta, mutta kun siihen lisätään vielä kunkin lajin omat pikku yksityis­kohdat, siitä tulee ihan mahdoton sotku. Se kuitenkin selittää, miksi pistiäiset ovat keksineet aito­sosiaali­suuden, eli kuningatar­emosta ja työläis­tyttäristä koostuvat yhdys­kunnat, niin monta eri kertaa. Isättömillä isillä ei ole muuta vaihto­ehtoa kuin periyttää tyttärilleen kaikki geeninsä (eli puolet oman emonsa geeneistä) niitä sen kummemmin hämmen­telemättä, kun taas kahdesta vanhem­masta syntyneet kuningattaret sekoittavat geeni­pakkaansa uusiksi kutakin munaa tehdessään. Näin ollen yhden pistiäis­isän tytärten saamat geenit ovat isän puolelta tismalleen identtiset (50 % tyttären kaikista geeneistä) ja äidin puolelta laskennal­lisesti puoleksi samat kuin muilla siskoilla (25 % kaikista), eli täyssiskot ovat keskenään 75‑prosenttisesti sukua. Emo on geenien sekoittelun ansiosta tyttärilleen “normaalin” verran sukua, eli 50 %. Näin ollen työläisille on hyödylli­sempää auttaa omaa emoaan synnyt­tämään mahdolli­simman monta siskoa kuin synnyttää omia poikasia, jotka olisivat “vain” 50‑prosenttisesti sukua ne synnyt­täneelle naaraalle. Joissain tapauksissa työläinen kyllä pystyy munimaan, mutta koska työ­läi­set eivät ole käyneet kosio­lennolla, ne pystyvät tuottamaan vain kuhnureita.

Voiko tämä tästä enää hämmentä­vämmäksi muuttua? Kyllä voi. Tutkijat ovat nyt huoman­neet, että erään ennestään tutun muurahais­lajin kuningatarten munista syntyy paitsi kunin­gattaren omia poikia, myös täysin vieraan muurahais­lajin koiraita! Tämä vekkuli laji on Väli­meren pohjois­rannoilla asustava Messor ibericus, jolle en onnistunut löytämään suomen­kielistä nimeä. Jos tämän lajin kuningatar haluaa munia lisää kuningattaria, se tarvitsee parik­seen oman lajinsa pörrö­karvaisen koiraan. Työläisiä ei tällä tavalla kumma kyllä synny, vaan kuningatar tarvitsee niiden tekemiseen vierasta apua aivan eri lajilta, vähemmän pörröi­seltä Messor structorilta. Tämähän kyllä onnistuu silloin, kun lajit esiintyvät samalla alueella, mutta miten homma hoituu Sisiliassa asuvilta M. ibericus -kuningat­tarilta, joiden lähimmät M. structor -sulhot asuvat tuhannen kilo­metrin päässä? Näyttää siltä, että nämä kuningattaret kloonaavat vieraan lajin koiraita seksi­seurakseen voidakseen tuottaa työläis­tyttäriä! M. ibericus -lajin työläiset ovat siis kaikki laji­risteymiä, samaan tapaan kuin vaik­kapa muulit.

Missä isi?

M. ibericus -muurahaisten levinneisyys on esitetty sinisellä ja M. structor -lajin punaisella. Sini-punaiset ympyrät ovat paikkoja, joista kerättyjen M. ibericus -työläisten genomi tutkit­tiin ja työläis­ten todettiin olevan laji­hybri­dejä. Ilmiölle on “luonnollinen” selitys esim. Etelä-Ranskassa, koska molempia lajeja esiintyy siellä, mutta mistä löyty­vät sisilialaisten hybridi­työläisten isät? Kuva artikkelista Juvé et al. 2025.

Ajatellaanpa tätä tarkemmin. M. ibericus -kuningat­taret siis kloonaavat vieraan lajin koiraita. Nämä kuningattaret eivät ole munimiensa M. structor -koiraiden biologisia emoja, koska syntyvissä koiraissa ei ole lainkaan niitä synnyttävän kuningattaren geenejä. Synnyttämällä “vieraita” kuningattaret varmistavat, että heidän omille kuningatar-tyttärilleen on varmasti tarjolla vieras­lajisia siittiöitä, joiden avulla tehdään työläisiä. Kuningatarten unelmien poikamies on kuitenkin oman lajin pörrö­koiras, jonka kanssa pannaan alulle tulevaisuuden kuningattaret.

Muurahaisten seksi­elämästä saisi täydellisen saippua­sarjan. Kummal­lisia käänteitä ja sukulais­suhteita olisi lukemat­tomien tuotanto­kausien tarpeisiin, ja kyseisessä genressähän ei suurem­min haittaa, jos katsoja jää hämmen­nyksiin siitä, missä jakson lopussa mennään. Miltä kuulostaisi: Brooke ja Taylor tekevät molemmat rinta­perillisiä Ericin kanssa, mutta hellus­televat siinä sivussa myös Ridgen kanssa – ihana Ridge vain ei olekaan meikä­läisiä, vaan vaikkapa serkus­lajimme denisovan­ihminen. Ridgen kanssa tehdyt “luolamies­tyttäret” pääsevät kyllä Forresterille töihin, mutta suvun rikkauksiin tai firman johto­portaaseen heillä ei ole mitään asiaa. Sen lisäksi, että Brooke ja Taylor hellus­televat Ridgen kanssa, he haluavat varmistaa, että heidän ja Ericin tyttäret pääsevät myös nauttimaan Ridgen rakkauden alku­voimaisesta huumasta. Tämän vuoksi heistä kumpikin synnyttää vuosien aikana muutaman identtisen Ridge-vauvan, jotka jatkavat teit’ isäin astumaa vieden muoti­talon naisilta jalat alta. Tämä kuvio jatkuisi vuosi­kymmenestä ja suku­polvesta toiseen, ja Ridgestä riittäisi kaikille, kaiken­ikäisenä. Ridgen huomiosta ei tarvitsisi tapella, mutta entä, kun yksi Ridge löytäisi klooninsa tai kaksi naisystävänsä (tai, luoja paratkoon, äitinsä) sängystä?


Lähteet:

Juvé, Y., Lutrat, C., Ha, A. et al. One mother for two species via obligate cross-species cloning in ants. Nature (2025). https://doi.org/10.1038/s41586-025-09425-w

Anna Honkanen

Anna Honkanen is a translator, trained scientist, popular science writer, and illustrator. For more about her and her work, see www.honkanensci.com.

Next
Next

Talovertaus