Valot pois, Bogongit tulee!

Mitä väliä sillä on, saapuvatko Bogong-yökköset joka vuosi Australian Alpeille vaiko eivät? Kaipaako niitä kukaan?

Kaikki Bogongit eivät selviä kesäreissustaan hengissä. Green (2011) arvioi Bogong-yökkösten kesäkuolleisuutta yli 1500 metrin korkeudessa olevalla 1400 neliökilometrin alueella. Normaaleina vuosina koealueella tapahtuvan Bogongien kesäkuolleisuuden on arvioitu olevan miljardin yksilön luokkaa. Miljardi yökköstä sisältää 7,2 tonnia typpeä, melkein tonnin fosforia ja lähes 5000 Gigajoulea energiaa (Green 2011). Bogongit viettävät aikansa vuoristossa estivoiden, eikä niiden tiedetä kasvattavan massaansa kesän aikana, joten ravinteiden kulku vuoristoon on Bogongien mukana yksisuuntaista. Köyhässä vuoristoekosysteemissä tällaisten ravinne- ja energiamäärien vuosittainen lisäys korkeimpien huippujen tuntumaan on merkittävää.

Bogongien piilopaikat.

Näiden lohkareiden muodostamissa luolissa ja rakosissa Bogong-yökköset viettävät kesänsä. Kuva on Australian korkeimman vuoren, Mount Kosciuszkon (2228 m), huipun tuntumasta.

Kelle maistuisi Bogong-yökkönen?

Kaikki vuoriston ravintoverkkoon päätyvät Bogongit eivät suinkaan tipahda rasituksesta uupuneena vuoren rinteelle. Lukuisat eläimet napsivat niitä tilaisuuden tullen ja etsiytyvät luoliin asti popsimaan horrostavia yökkösiä! Seuraavat esimerkit ovat Greenin (2011) listasta.

Pikkukorppi (Corvus mellori), australiankorppi (C. coronoides) sekä huilukorppi (Strepera graculina) hyppivät rohkeasti luoliin sisälle, mistä todistavat lukuisat linnunkakat luolissa. Korppien kaartelu luolien ympärillä voi paljastaa Bogongien saapuneen kesän viettoon. Bogongit maistuvat myös pikkulinnuille, kuten oseaniankirviselle (Anthus novaeseelandiae), liekkisiepolle (Petroica phoenicea) ja piikkipyrstökiitäjälle (Hirundapus caudacutus).

Nisäkkäistä mainitaan eurooppalainen vieraslaji kettu (Vulpes vulpes), kotoperäinen pensasrotta (Rattus fuscipes) ja kiukkuista päästäistä muistuttava tummapussipeto (Antechinus swainsonii). Saattaapa yökkösiä päätyä myös skinkkien, hämähäkkien, toisten hyönteisten tai jokiin istutettujen taimenten suuhun.

Ennen kuin eurooppalaiset saapuivat Australiaan ja pilasivat kaiken, Bogongien kulttuurinen ja ravinnollinen merkitys vuoristoalueen alkuperäiskansoille oli valtava. Bogongien myötä talven omissa oloissaan eläneet yhteisöt kokoontuivat vuoristoon viettämään pitoja, käymään kauppaa ja solmimaan avioliittoja (Warrant et al. 2016). Bogongeilla on yhä erityinen asema alkuperäisyhteisöjen kulttuurissa, taiteessa ja tarinoissa, vaikka kokoontumiset vuoristoon ovatkin pakon edessä loppuneet.

Ja sitten on vielä vuoriburra.

Vuoriburra (Burramys parvus), vanhalta nimeltään vuoripussiunikeko, on Australian ainoa säännöllisesti talvihorrokseen vaipuva pussieläin. Pienestä koostaan huolimatta tämä herttainen pussieläin voi horrostaa yli puoli vuotta putkeen! Vuoriburra on myös äärimmäisen uhanalainen laji. Parhaiden arvioiden mukaan tunnetuilla esiintymisalueilla elää korkeintaan 860 aikuista vuoriburraa (Broome et al. 2013), eli kokonaispopulaation arvellaan olevan vain noin 2000 yksilöä. Vuoriburra tunnettiin aluksi vain fossiiliaineistosta. Ensimmäinen elävä populaatio löydettiin vuonna 1966 hiihtomajasta, jossa oli luultu olevan jyrsijäongelma!

Vuoriburra, Burramys parvus.

On se vaan niin söpö!

Vuoriburria tavataan vain muutamalla suppealla alueella Australian Kordillieereilla yli 1300 metrin korkeudella. Niiden parasta habitaattia ovat podokarpus-havupuiden ja kanervakasvien ympäröimät rakkakivikot, joiden alla virtaa vesi. On suoranainen ihme, että sopivia habitaatteja on yhä olemassa, sillä rakkakivikoita räjäyteltiin aktiivisesti 1980-luvulle asti vesivoimarakentamisen ja hiihtokeskusten tieltä. Tutkijat ovat seuranneet tiettyjen rakkakenttien vuoriburrapopulaatioita kohta 30 vuotta loukuttamalla eläimiä vakiintuneiden linjojen varrella. Olen pariin otteeseen päässyt auttamaan tutkijoita työssään!

Vuoriburrien loukutus tapahtuu elävältä pyytävin ansoin, joiden perälle työnnetään vanutukko ja kourallinen saksanpähkinöitä. Pähkinät houkuttelevat vuoriburran ansaan, ja vanun sekaan on hyvä kääriytyä unille, kun loukusta ei pääsekään enää ulos. Loukut tarkastetaan joka aamu, ja terveystietojen kirjaamisen jälkeen kukin mikrosirutettu vuoriburra saa hörpyn vettä ennen vapautumistaan takaisin lohkareiden sekaan.

Rakkakivikko, vuoriburran koti.

Tutkija on paraikaa ottamassa loukkuun jäänyttä vuoriburraa tarkastettavakseen. Minun tehtäväni oli pitää kirjaa havainnoista. Kaikki kasvillisuus taustalla on maastopalojen tuhoamaa.

Myös Bogong-yökköset viihtyvät samoissa oloissa ja koloissa kuin vuoriburrat. Tämä onkin vuoriburrille elintärkeää, sillä vuorille saapuvat yökköset ovat niiden pääasiallinen ravinnonlähde talvihorroksen päättyessä (Broome et al. 2013). Etenkin naaraiden lisääntymismenestys riippuu pitkälti siitä, saapuvatko yökköset vuorille ajallaan ja sankoin joukoin. Poikasten lukumäärä ja koko loukutettujen naaraiden pusseissa lasketaan terveystarkastuksen yhteydessä. Hyvinä Bogong-vuosina naarailla on pussi täynnä potraa jälkikasvua. Katovuosina poikasia on vähän, ja nekin ovat laihaa sorttia.

Bogong-keksejä

No nythän jo arvaatkin, mihin tarina on menossa. Mitä tapahtui vuoriburrille, kun kuivuus kuihdutti Bogong-populaatiot ja vuodenvaihteen 2019-2020 maastopalot nuolivat kasvillisuuden rakkakivikoiden reunoilta? Eläinparoilla olisivat olleet kovat ajat edessä, elleivät kekseliäät vapaaehtoiset olisi järjestäneet niille ruoka-apua!

Tarhaoloissa kasvatetuille vuoriburrille on kehitetty optimaalinen “yökkösenkorvike”, jota voitiin leipoa kuin keksejä. Niinpä vapaaehtoiset pakkasivat “Bogong-keksien” (australialaisittain Bogong bickies) tarpeet mukaan ja jalkautuivat vuoristoalueen kouluihin leipomaan hätäruokaa lasten kanssa! Lapset olivat innoissaan saadessaan auttaa yhtä maailman uhanalaisimmista nisäkkäistä, ja vapaaehtoiset saivat levitettyä tietoa vuoriburran elintavoista lasten kautta koteihin.

Valmiit keksit levitettiin vuoriburrien asuttamille rakkakentille. Sitten vain toivottiin parasta.

Vuoriburra, Burramys parvus.

Kirjoittaja pääsi vapauttamaan tämän vuoriburran tutkijoiden tarkastettua sen kunnon. Huomaa suloinen tarttumahäntä! Kuva: Gabriel Cohen. 

Vuoriburrat selvisivät! Tutkijat eivät osaa sanoa, oliko Bogong-kekseillä vaikutusta vai ovatko vuorburrat vain hyvin sitkeitä ruoanhankintahommissa. Tärkeintä on, että tunnetut populaatiot selvisivät koettelemuksistaan. Olin marraskuussa 2022 mukana, kun tutkijat loukuttivat talviuniltaan heränneitä vuoriburria eräällä rakkakentällä. Lähes joka toisesta loukusta löytyi hyväkuntoinen vuoriburra! Lisäksi loukkuihin oli jäänyt pensasrottia ja pussipetoja, eli nekin näkyvät pärjäilevän Mad Max -olosuhteissa. Onneksi myös Bogong-yökköset olivat jälleen lisääntyneet hyvin, tuoden parasta mahdollista ravintoa rakkakivikoiden asukkaille.

Mitä yömuuttajien puolesta voi tehdä?

Australiassa on myös havahduttu toimiin vuoriburran (ja vähän myös Bogong-yökkösten) pelastamiseksi. Valot pois Bogongien hyväksi -kampanja vuonna 2019 haastoi yökkösten muuttoreitin varrella olevia asutusalueita vähentämään turhaa ulkovalaistusta. Kuten käyttämämme valopyydykset, myös kirkkaat valokeskittymät houkuttelevat Bogongeja poikkeamaan lentoreitiltään. Joinain vuosina Bogongit ovat peittäneet Australian parlamenttitalon eksyttyään sen valopiiriin, ja Sydneyn olympialaisten päättäjäisseremonia sai kutsumattomia vieraita, kun sadepilveä muistuttava yökkösmassa viehättyi stadionin valoista. Rakennusten julkisivuille päiväksi jäävät yökköset ovat helppoa ruokaa linnuille. Heikkoina Bogong-vuosina tällaiset valoansat voivat verottaa yökköspopulaatiota tuntuvasti.

Kansalaiset voivat ilmoittaa Bogong-havainnoistaan Moth Tracker -sivuston kautta. Lennähtikö keittiön ikkunaan yöperhonen? Ota siitä kuva ja lataa Moth Trackeriin! Asiantuntijat käyvät ilmoitukset läpi ja lisäävät todennäköiset Bogong-havainnot kartalle. Meidän tutkimusryhmämme ilmoittaa palveluun valopyydyksillä saatujen Bogongien lukumäärät. Bogong-havaintoja eri vuosilta voi tutkailla valitsemalla vuoden Moth Tracker -sivuston karttakuvan oikeasta ylälaidasta löytyvän painikkeen avulla.

Lähteet:

Broome, L., Ford, F., Dawson, M., Green, K., Little, D., & McElhinney, N. (2013). Re-assessment of Mountain Pygmy-possum Burramys parvus population size and distribution of habitat in Kosciuszko National Park. Australian Zoologist, 36(4):381-403.

Green, K. (2011). The transport of nutrients and energy into the Australian Snowy Mountains by migrating bogong moths Agrotis infusa. Austral Ecology, 36(1):25-34.

Warrant E., Frost B., Green K., Mouritsen H., Dreyer D., Adden A., Brauburger K. ja Heinze S. (2016). The Australian Bogong Moth Agrotis infusa: A Long-Distance Nocturnal Navigator. Frontiers in  Behavioral Neuroscience. 10:77. doi: 10.3389/fnbeh.2016.00077.